Systemaattinen kehys riskien arviointiin ja riskien vähentämiseen koneenrakennuksessa

Koneita kehitettäessä ei riitä, että keskitytään pelkästään toimintaan ja suorituskykyyn. Rakenne on myös suunniteltava noudattaen turvallisuusperiaatteita kansainvälisten standardien mukaisesti. Keskeisin näistä on ISO 12100:2010, joka toimii viitekehyksenä riskianalyysille ja riskinarvioinnille koko koneen elinkaaren ajan.

Tässä artikkelissa käymme läpi standardin metodologiaa riskien vähentämiseksi, riskien luokittelua ja suunnittelijan roolia koneturvallisuuden ja CE-merkinnän toteuttamisessa.

Yleiset periaatteet ISO 12100:n mukaan

Standardi korostaa, että riskinarvioinnissa on otettava huomioon:

• Koneen aiottu käyttö ja ennakoitavissa oleva väärinkäyttö.

• Koko elinkaaren vaiheet: suunnittelu, kuljetus, asennus, käyttö, huolto ja purkaminen.

• Ihmisten toiminta jokaisessa vaiheessa.

• Ergonomia ja käytettävyys, mukaan lukien hallintaliittymät.

Prosessin tulee olla systemaattinen, iteratiivinen ja selkeästi määritelty.

Kolmiportainen strategia riskien vähentämiseksi

ISO 12100 esittää kolmivaiheisen hierarkian, jota on aina noudatettava järjestyksessä:

1. Sisäänrakennetut turvallisuustoimenpiteet

Tässä vaiheessa riskit tulisi eliminoida suunnittelun kautta, esimerkiksi:

• Pienentämällä tallennettua energiaa

• Poistamalla terävät reunat

• Rajoittamalla pääsyä vaarallisille alueille

2. Suojaustoimenpiteet ja täydentävät turvajärjestelmät

Kun riskien eliminointi suunnittelussa ei ole mahdollista, tulee ottaa käyttöön suojat, esim.:

• Kiinteät tai liikkuvat suojat

• Hätäpysäytin ja turvakytkimet

• Valoverhot ja läsnäoloanturit

3. Käyttäjälle annettava tieto

Jäljellä oleviin riskeihin vaaditaan selkeää tietoa, kuten:

• Käsikirjat ja ohjeet

• Varoituskilvet ja merkinnät

• Suositukset henkilökohtaisista suojaimista

• Koulutusvaatimukset

Riskinarviointistrategia

Riskinarvioinnin toteuttamiseksi ISO 12100 määrittelee seuraavat vaiheet:

1. Määrittele koneen rajat ja käyttö

2. Tunnista riskilähteet ja riskialttiit tilanteet

3. Arvioi riskitaso (vakavuus x todennäköisyys)

4. Arvioi, onko riskien vähennystä tarvitaan

5. Ota käyttöön toimenpiteet kolmiportaisen mallin mukaisesti

6. Tee uusi arviointi jäljellä olevista tai lisäriskeistä

Prosessia toistetaan, kunnes riskit ovat hyväksyttävällä tasolla.

Suunnittelijan vastuu riskien vähentämisessä

Suunnittelijalla on keskeinen rooli sekä suojaustoimenpiteiden toteuttamisessa että jäljellä olevien riskien viestimisessä.

Tämä kattaa muun muassa:

• Suunnittelumuutokset ja turvallisuusratkaisut

• Riskinarvioinnin ja toimenpiteiden dokumentointi

• Tekninen dokumentaatio ja käyttöohjeet

Riskien luokittelu

ISO 12100 sisältää yksityiskohtaisen listan vaaratekijöistä, joita voi esiintyä koneissa.

Esimerkkejä:

• Mekaaniset: puristuminen, takertuminen, putoavat osat

• Sähköiset: sähköiskut, oikosulut

• Lämpö: palovammat kuumilta pinnoilta

• Melut ja tärinät: kuulovauriot, tärinävauriot

• Säteily: laser, UV- tai IR

• Kemialliset aineet: myrkylliset tai syövyttävät aineet

• Ergonomia: huonot työasennot, toistuvat liikkeet

• Ympäristötekijät: pöly, kosteus, äärilämpötilat

• Yhdistelmäriskit: kun useat vaarat yhdistyvät

Tämä luokitus voidaan nähdä tarkistuslistana, joka auttaa suunnittelijoita olemaan unohtamatta tärkeitä riskejä kehitystyön aikana.

Johtopäätös

ISO 12100:2010 tarjoaa selkeän ja toistettavan menetelmän:

• Tunnistaa ja analysoida koneiden riskejä

• Vähentää riskejä vaiheittain suunnittelun, suojauksen ja tiedon avulla

• Varmistaa, että koneet täyttävät CE-merkinnän vaatimukset.

Kun yritykset työskentelevät standardin mukaisesti, ne voivat luoda koneita, jotka ovat paitsi tehokkaita myös luontaisesti turvallisia ja juridisesti kestäviä.

Haluatko nähdä, kuinka Noex voi digitalisoida koko riskinarviointi- ja CE-merkintäprosessin?   Varaa demo tästä!